Harrastukset

Olen luonteeltani optimisti ja tartun uusiin haasteisiin mielelläni. Sisältöä elämääni tuo uskoni Jumalaan, vaimoni ja pienet lapseni: 14- vuotias poikani, 10- ja 6- vuotiaat tyttäreni sekä 3-vuotias poikani.  Olen 70-luvulla harrastanut aktiivisesti nyrkkeilyä SM-tasolla ja sitä kautta on peruskuntoni hyvä. Liikunnallisuus on osa elämääni edelleen. Pidän myös Living Rock Box-clubia, joka on toiminut vuodesa 1994 alkaen eri kokoonpanoilla ja on edelleen iskussa. Elämä on näyttänyt minulle myös kovan puolensa, tänä päivänä kuitenkin iloitsen elämän arkisista asioista, kuten saadessani lapsiltani iltasuukon.

Näin 68-vuotiaana iloitsen siitä, että olen edelleen hyvässä kunnossa ja saan yhä nauttia elämästä, työstä ja perheestä. Matkan varrella osa asiakassuhteista on muuttunut ystävyyssuhteiksi ja rakennuksilla palonkatkotöissä olen saanut kohdata reiluja työkavereita ja saanut huomata, miten työkokemusta ja avoimuutta arvostetaan myös työmailla. Näin pienyrittäjälle yhteistyökumppanit ovat tärkeitä. Tästä on hyvä jatkaa.

Elämän tarinat muovautuvat käsissäni myös runoiksi, seuraava runo syntyi Solvallan työmaalla 90-luvun alussa:

Tatuoitu perhonen

Rakennustyömaan pimeä, pölyinen kuilu,

valona häikäisevä halogeeni.

Tuossa kuilussa duunia tehdessäni

katseeni osui perhoseen.

Kirkas, polttava valo, sen puoleensa veti,

tuo valo satutti sitä.

Sen maahan putoavan näin, varovin käsin nostin sen,

ulos turvaan kannoin.

Päivänä seuraavana kuilun seinään,

varjon perhosen piirtyvän näin.

Katseellani perhosta tavoittaa yritin,mutten sitä nähnyt enää.

Se kiitoslento oli, tatuoidun perhosen.

Myös tatuoitu perhonen olallani,

monta tarinaa kertoo.

Luojan luomaan perhoseen itseäni vertaan.

Tähän yksinäisyyteen apua tarvitsen,

Luojani minäkin.

Toisen tatuoidun perhosen olalleni tahtoisin piirtää.

Silloin kaksi perhosta yhdessä

Luojaa kiittäen lentää vois.

Tämä runo on myös muokattu lauluksi , johon sävellyksen on tehnyt kanttori Pentti Ingerö.

Runon toinen perhonen on astunut  elämääni  vuonna 1999 jolloin avioiduin vaimoni Tarjan kanssa.

Tässä uusin runoni, joka aamuyön varhaisina hetkinä syntyi marraskuussa 2016:

KANVEESISTA YLÖS!

Elämän otan lahjana, pienistä asioistakin iloitsen,

Mut monesti kokenut olen myös surua ja kyynelten läpi matkannut,

Kuolemaa kohdannut, syvällä laaksossa käynyt, läpi kaaoksen kulkenut.

Mua lyötiin ja poljettiin,

Myös mä vääriä asioita elämässäni tein,

Painajaisesta heräsin, matka jatkuu, päämääriä mulla on

Voimani saan ylhäältä, iloani sammuttaa ei voi, elän hetken jokaisen.

Ei kaikki aina putkeen mee, rintaan pistää ja harmittaa.

Proput palaa ja kiehahtaa, itsensä täytyy koota vain ja yrittää parempaan.

Kyl mausteita elämään mahtuu, välillä vähän karvaitakin.

Elämässä tipahtaa välillä polvilleen, mun valmentajakin sanoi aikanaan:

” ylös kanveesista nouse ja taistele! Loppuun asti matsi vie!

Eteenpäin jatka vaan niin tie sulle avautuu.

Mä boksaan siitä tatsia saan, hiki lentää, kintaat haisee.

Se sykettä on elämän, hanska iskee, sisu kasvaa, auttaa läpi elämän.

Salilla kyl pullistella voi, ei sit muualla tartte.

Historia mul opettanut on, et aika on surulla, aika on ilolla.

Siis täysillä elää uskallan, otan vastaan mitä mulle suotu on.

Taakse ei tuijotella tartte, ajan haaskausta se on.

Haasteita riittäää edessäpäin, unelmat sallittui on.

Se mikä arjen keskellä voimaa antaa, värittää mun elämää, on mun oma kotijoukkue .

Se tärkein on ,rauhan tuo levottomaan sydämeen.

En muita oo neuvomassa , mikä oikee tapa elää on.

Neuvoja en tarvii itsekään, jokainen itse ajatella osaa, vastaa ite teoistaan.

Siis tee oma elämä ja iloitse siit lahjasta!

Jumala on!

                                             CARI 2016